It’s you against you!

Palasin kuntosalille lähes puoli vuotta kestäneen tauon jälkeen. Sain hyvin lyhyessä ajassa huomata, että aiemmin kevyesti kulkenut treeniohjelma oli muuttunut painajaiseksi. Siinä tuhistessa, pienen ärtymyksenkin vallassa, osui katseeni seinälle kirjoitettuun lauseeseen: It’s you against you!

Niinpä niin. Lausetta katsellessani muistuivat mieleeni myös Tommy Hellstenin viisaat sanat: ”Tänäänkään en voi täysin valita, mitä minulle tapahtuu. Mutta voin valita, miten suhtaudun siihen, mitä minulle tapahtuu.”

Muutos oli suuri; salilla aiemmin koettu riemu oli kääntynyt ärtymykseksi. Niin, miten suhtaudun, minkä suhtautumistavan valitsen tähän tilanteeseen, eli miten asennoidun? Asenne taitaakin olla avainsana tässä tilanteessa, jossa omat tarpeet ja tavoitteet eivät kohtaa mahdollisuuksia. On siis sopeuduttava tilanteeseen; tunnistettava ja hyväksyttävä tosiasiat, ja säädettävä omaa asennetta treeniä kohtaan. Eikä tulosta syntyisi hetkessä. Olisi edettävä pienin askelin, muutoin treenimotivaatio hyvästelisi todennäköisesti pidemmäksikin aikaa.

Kun entiseen ei selkeästikään ollut välitöntä paluuta, olisi mitä ilmeisemmin luotava tavoitteellinen kehityspolku. Tarvitaan sellaisia välitavoitteita, jotka toteutuessaan nostavat jälleen ilon pintaan ja energisoivat jatkamaan. Jokainen saavutettu välitavoite olkoon merkki itsensä voittamisesta, merkki siitä, että on onnistunut johtamaan itsensä uudelle kehityspolulle. It’s you against you! – olet itsesi pahin vastustaja ja samalla paras sparraaja. Asenteesi ratkaisee, kummaksi muodostut.

Joudumme toisinaan elämässä yleisestikin kohtaamaan asioita, jotka rajoittavat toimintakykyä ja mahdollisuuksia toteuttaa itselle tärkeitä asioita. Kun ulkoinen ympäristö tai mahdollisuudet eivät kohtaa tarpeitamme, syntyy motivoitumishaasteita. Haasteen kohdatessa voimme kuitenkin valita näkökulman ja sen, kuinka suhtaudumme ja asennoidumme. Mikäli motivaatio tuntuu huilailevan, laita ennakkoluuloton ja muutosmyönteinen asenne töihin – anna asenteen herätellä motivaatio! Heittäydy flow’n vietäväksi!

Merkityksellinen työ energisoi

Työajan ja vapaa-ajan sulautuessa puhutaan entistä enemmän työn merkityksellisyydestä. Työn merkityksellisyys onkin mielenkiintoinen aihe, koska jokainen meistä määrittelee sen hieman erilaisin kriteerein ja painotuksin.

Merkityksellisyyden lähtökohtaisesti määrittävät omat arvomme. Mitä sitten arvostamme, tai mikä meistä on tavoittelemisen arvoista, kumpuaa omista tarpeistamme. Tunnistamme varmasti jokainen merkittävimmät perustarpeemme ihmisinä. Toisistamme kuitenkin erotumme siinä, kuinka vahvoja yksittäiset tarpeemme ovat suhteessa muiden tarpeisiin. Tarpeemme ovat yksilöllisiä.

Koska tarpeemme ovat yksilöllisiä, hahmotamme työn merkityksellisyyden tarpeittemme kautta eri tavoin. Voimme jokainen pohtia, missä määrin merkityksellinen työ sisältää valtaa ja vaikuttamismahdollisuuksia. Tekeekö työstä merkityksellisen sen luomat laajat sosiaaliset verkostot ja mahdollisuus päivittäiseen kanssakäymiseen muiden kanssa? Vahvistaako työn merkityksellisyyttä jatkuva uuden oppiminen ja oman kapasiteetin haastaminen erilaisia päivittäisiä ongelmia ratkoessa? Vai tekeekö työstä merkityksellisen vasta sen tuoma arvovalta ja julkisuus? Sisältääkö merkityksellinen työ aina muiden auttamisen näkökulman? Työn merkityksellisyys voi myös liittyä sen tuomaan merkittävään taloudelliseen hyvinvointiin tai pieniin lisäansioihinkin. Toisaalta työn merkityksellisyys saattaa kiteytyä myös siihen, että voimme työn kautta kuulua johonkin valitsemaamme ryhmään, tai olla osa jotain suurempaa tarinaa. Työn synnyttämät rutiinit ja arjen rakenteet saattavat myös tehdä siitä merkityksellistä. Merkityksellisyys kumpuaa yksilöllisistä tarpeistamme; mitä laajemmin erilaisia tarpeitamme työmme tyydyttää, sitä merkityksellisemmältä työmme tuntuu.

Merkityksellisyys voimaannuttaa ja sytyttää – merkityksellisyys luo motivaation. Yhdelle merkityksellinen työ ei kuitenkaan ylläpidä toisen motivaatiota – päälle liimatut ’Merkityksellinen työ’ -tarrat tahtovat irrota prosessissa. Työ sytyttää, kun voimme siinä tarpeittemme myötä toteuttaa arvomaailmaamme. Tällöin työ tuo enemmän energiaa kuin vie, ja energia näkyy tekijässään – merkityksellinen työ energisoi.